Puhujat / Lecturers

Vuoden 2017 museologian seminaarin puhujia ovat:

Anne Bjørke, Head of Collections, Bergen City Museum

Kristiina Huttunen, projektikoordinaattori, Forssan museo / Tako / Kulttuuriperinnön pelastuksen ABC

Heikki Häyhä, Konservoinnin lehtori, Metropolia ja

Leena Paaskoski, kokoelmapäällikkö, dosentti, Suomen metsämuseo Lusto

Jaana Kataja, tekstiilikonservaattori, Kymenlaakson museo

Tiina Paavola, Kokoelmakeskuksen päällikkö, Tampereen museoiden kokoelmakeskus
Nina Robbins, FT, YAMK taidekonservaattori
Satu Savia, tutkija, Helsingin kaupunginmuseo
Kerstin Smeds, professori, Umeån yliopisto

Linda Raitosalo, vastaava taidekonservaattori, Tampereen taidemuseo

Heli-Maija Voutilainen, Museotoimenjohtaja, Jyväskylän kaupungin museopalvelut, Keski-Suomen museo

⬥

Anne Bjørke, Head of Collections, Bergen City Museum

Title: Prioritising and disposal of museum objects in Norway – guidelines and tools

The Norwegian guidelines for prioritising in cultural history collections (published 2015)will be presented, as well as an introduction to different tools which can be used in the process. The talk will also focus on challenges we have met while going through both the prioritising process and different actions that can be decided upon as part of the process, such as transfer of ownership by gift or by sale, as well as physical destruction.

Anne Bjørke has since 2012 held the position as Head of Collections at Bergen City Museum. She graduated as an objects conservator from DeMontfort University, Lincoln, UK in 1995. She has since then worked in the field of conservation and collection care at The Norwegian Folk Museum, the Norwegian Institute for Cultural Heritage Research, the Directorate for Museums, Archives and Libraries (now part of the Arts Council) and the regional conservation centre for Hordaland county. During the last 15 years she has focused mainly on collection care and development. Bergen City Museum initiated the project which resulted in the guidelines for prioritising in cultural history collections, published in 2015 in Norwegian and in 2016 in English: http://www.kulturradet.no/vis-publikasjon/-/guidelines-for-prioritisation

Puheenvuoro on englanniksi. / Lecture will be held in English.

⬥

            

Heikki Häyhä ja Leena Paaskoski

Title: Merkitysanalyysi museoarvon määrittäjänä

Merkitysanalyysi on museo-objektien ja -kokoelmien museoarvon ja merkitysten määrittelyyn tarkoitettu menetelmä. Se pohjautuu vastaaviin kansainvälisiin analyysimenetelmiin, mutta on tehty Suomen Metsämuseo Luston ja Metropolia Ammattikorkeakoulun konservoinnin koulutusohjelman yhteistyönä vuosina 2014–2015 nimenomaan suomalaisten museoiden tarpeita ja resursseja ajatellen.


Merkitysten määrittelyn avulla museot voivat entistä paremmin tallentaa, hallinnoida, hoitaa ja hyödyntää kokoelmiaan sekä tuoda esiin niiden sisältämiä koko yhteiskuntaa koskettavia näkökulmia. Menetelmä auttaa museoita kohdentamaan resurssejaan ja tekemään museotyötään dynaamisemmin ja parantaa merkittävästi kokoelmien käytettävyyttä ja hyödynnettävyyttä. Siten merkitysanalyysi on hyvä työkalu myös poistopolitiikan tukena.


Lehtori, MA Heikki Häyhä on konservaattori ja Metropolia ammattikorkeakoulun esinekonservoinnista vastaava opettaja. Hän toimii aktiivisesti kulttuuriperintökentällä ja valmistelee parhaillaan museomestareiden erikoisammattitutkinnon toteuttamista.


Dosentti, FT Leena Paaskoski on kansatieteilijä ja Suomen Metsämuseo Luston kokoelmahallinnasta ja tutkimustoiminnasta vastaava kokoelmapäällikkö ja vt. apulaisjohtaja. Viime vuosina Paaskoski on paneutunut erityisesti esine- ja materiaalisen kulttuurin tutkimukseen ja kokoelmahallinnan kehittämiseen. Museotyönsä ohella hän on myös opettanut kansatiedettä ja museologiaa yliopistoissa, ammattikorkeakouluissa ja museoalalla.

Puheenvuoro on suomeksi. / Lecture will be held in Finnish.

⬥

Tiina Paavola

Tiina Paavola, Kokoelmakeskuksen päällikkö, Tampereen museoiden kokoelmakeskus

Title: Kulttuuriperinnön vaalija vai tuhoaja? Museot poistodilemman äärellä

Tampereen museot on viimeisen kymmenen vuoden aikana pyrkinyt ottamaan aktiivisesti laajat museokokoelmansa (370 000 esinettä) haltuun. Museo on määrätietoisesti digitoinut kokoelmia sekä rikastanut tietokannoissa olevaa tietoa, avannut osia kokoelmista pedagogiselle käytölle sekä pienentänyt museokokoelmien määrää mm. lahjoittamalla kokonaisia kokoelmanosia muille museoille. Esineen käyttötarkoituksen muutokset ja kokoelmapoistot nähdään museon kokoelmaprosessissa normaaleina esineen elinkaareen kuuluvina vaiheina, sillä esineen merkitys usein muuttuu ajan kuluessa. Poistoilla ja siirroilla pyritään parantamaan jäljellejäävän ydinkokoelman laatua ja säilytysmahdollisuuksia sekä saadaan niukat resurssit (mm. konservointi, tutkimus) kohdennettua kokoelman helmiin. Esityksessä tuodaan esiin, mitä reunaehtoja ’poistomyönteisesti’ toimiminen vaatii, missä kulkevat museoetiikan rajat ja mitä ongelmia prosessissa on tunnistettu.


Havainnollisten esimerkkien avulla tuodaan näkyville se, mitä em. ajatusten toteuttaminen käytännössä tarkoittaa. Pedagogisista kokoelmahankkeista esitellään mm. peräkonttimuseo ja seniorien toimintapaketit. Kokoelmapoistoista (lahjoittaminen toiselle museolle) tuodaan esiin lahjoitukset Siidaan sekä yhteistyö Vaunuhistoriallisen Seuran kanssa. Miten kokoelmapoiston avulla voidaan auttaa muun kuin esineellisen kulttuuriperinnön taltioimisessa, siitä kertoo Philipsin kelanauhurin tapaus. Myös museaalisen materiaalin tuhoamisen näkökulmaa pohditaan ja siitä annetaan esimerkkejä. Tapausesittelyjen myötä selvennetään, mitä erityisosaamista ja selvityksiä esiteltyihin poistoihin on liittynyt - miksi on usein helpompaa säästää kuin poistaa.


Taustan pohdinnoille tarjoaa suomalaisten museoiden poistokäytäntöjä käsittelevä, OKM:n rahoittama monivuotinen hanke, jonka puitteissa on julkaistu Museoliiton verkkosivuilla kolme e-julkaisua vuosina 2015 - 2016. Julkaisuissa kolme kulttuurihistoriallista museota (mukana Tampereen museot) ja kolme taidemuseota pohtivat erilaisia poistomenetelmiä sekä poistoihin liittyvää yleistä tematiikkaa. Lähde- ja vertailuaineistona julkaisuissa on käytetty brittiläisten museoammattilaisten laatimaa poisto-opasta (Disposal Toolkit). Esityksessä luodaan yleiskatsaus em. suomalaisiin poistojulkaisuihin, jotta kuulijat osaavat hakea niistä käytännön vinkkejä omien poistopohdintojensa tueksi


Puheenvuoro on suomeksi. / Lecture will be held in Finnish.

⬥

Nina Robbins
Kuva: Sanna Pajunen, JY:n kuvarkisto

Nina Robbins, FT, YAMK taidekonservaattori
Title: Collection Management Protected by Values – Museums as Owners of the Process

This presentation will discuss values in the field of collection management in Finnish art museums. Value assessment of a collection is a natural companion to collection management. It sets a concrete foundation for determining which artworks are of critical importance to a museum and its identity. Furthermore, the need for a museological value discussion becomes evident when evaluating the identity of one’s collection. In the presentation, collection management is viewed as one chain of operations under the same unified theoretical framework, starting from acquisition and ending in disposal. This chain of operations is divided into seven areas: acquisition, inventory, condition assessment, value assessment, conservation, upkeep and disposal. This way it is possible to review different steps of collection management using the same criteria and network of values.


Nina Robbins has a PhD in museology, and is an art conservator and art historian working in Helsinki, Finland. She is currently working as the head of art collection and curator for the OP Group Art Foundation, as well as an art conservator and collection management consultant for various local art museums in southern Finland. Her PhD Museum Collection Disposal – Role of museological value discussion in collection management was published at Jyväskylä University in April 2016.


Puheenvuoro on englanniksi torstaina. / Lecture will be held in English on Thursday.

⬥

Nina Robbins, FT, YAMK taidekonservaattori

Title: Poisto museokokoelmasta – tutkimuksen tuloksia

Puheenvuoro keskittyy suomalaisten taidemuseoiden poistoihin. Se esittelee keväällä 2016 julkaistun väitöstutkimuksen keskeisiä tuloksia. Tutkimus kartoitti vuonna 2012 tehdyn kyselyn avulla suomalaisten taidemuseoiden kokoelmanhallintaa poisto- ja arvokysymysten kautta. Tutkimuksen tarkoituksena oli kirjoittaa kokonaiskuva taidemuseoiden kokoelmapoistosta ja saattaa poistotoimenpide yhdeksi näkyväksi osaksi kokoelmanhallintaa sekä käynnistää museologinen arvokeskustelu.


Tutkimusaineistoa analysoitaessa hiljainen tieto osoittautui yhdeksi avaintekijäksi, jolla on vaikutusta kokoelmanhallinnan käytäntöihin, kuten siihen kuinka museotyön eri ammattikuntien arjen käytännöt yhdentyvät kokoelmatyössä. Tutkimuksen myötä tätä yhteistä hiljaista tietovarantoa on kirjoitettu näkyväksi ja esiin on nostettu sellaisia poiston toimintamalleja, jotka jokainen suomalainen museoammattilainen voi hyväksyä.


Tuloksista ilmeni, että museoammattilaiset näkevät kokoelmapoiston hyvin käytännönläheisenä toimenpiteenä ja suhtautuvat siihen vastuullisesti. Kokoelmapoisto on mahdollisuus, jonka tärkeänä tehtävänä on selkiyttää museon kokoelmaidentiteettiä. Vastuullisuuden myötä korostuvat huolenaiheet, kuten virheen tai totaalituhon mahdollisuus. Tutkimus esittelee teemoja, joiden avulla kokoelmapoiston epävarmuustekijöitä voidaan lieventää ja keskustelu voi loitontua toteamisen ilmapiiristä kohden toimenpiteitä.


Tutkimuksessa poistokysymys sijoitettiin osaksi yhteiskunnallista vaikuttavuuskeskustelua. Museokokoelmat ovat aikaa kestävä ydin ja historiallinen todiste vaikuttavuudesta katsottaessa museoiden toimintaa pitkällä aikavälillä. Esineistö on säilynyt satoja vuosia kokoelmanhallinnan piirissä ja esineiden museoarvo on välittynyt sukupolvesta toiseen katkeamatta. Kokoelmat ja niiden museologinen itseisarvo ovat pääomaa, jota muilla yhteiskunnan instituutioilla ei ole. Tätä potentiaalia ei kannata hukata aikana, jolloin oman toiminnan vaikuttavuudella on väliä.



Nina Robbins on kirjoittanut ylioppilaaksi Hämeenlinnan yhteiskoulusta 1984. Hän on suorittanut taidehistorian FM tutkinnon Helsingin yliopistossa 1996 ja taidekonservaattorin YAMK tutkinnon Metropolian ammattikorkeakoulussa 2008. Vuodesta 1986 lähtien hän on työskennellyt museoammattilaisena lukuisissa museoissa Suomessa ja vuodesta 2000 lähtien hän on toiminut taidekokoelmien parissa konservaattorina, asiantuntijana ja opetustehtävissä oman yrityksensä kautta. Työnsä kautta Robbinssilla on laaja tuntemus suomalaisten taidekokoelmien sisällöistä ja arjen käytännöistä sekä kokoelmien nykyisistä haasteista. Tämä kokemukseen perustuva tietotaito on ollut olennainen tutkimuksen alullepaneva motiivi. Väitöstutkimus on ollut mielekäs tapa yhdistää yrittäjyyttä ja kokoelmanhallinnan kehitystyötä. Se on ollut myös tapa antaa osaamista takaisin yhteiskunnalle.

Puheenvuoro on suomeksi perjantaina. / Lecture will be held in Finnish on Friday.

⬥

Satu Savia

Satu Savia, tutkija, Helsingin kaupunginmuseo
Title: Myrkkyä museossa – negatiivien poistoprosessi

Puheenvuoroni fokuksessa on kulttuurihistoriallisen museon valokuvakokoelman poistoihin liittyvä problematiikka. Lähestyn aihetta käytännön prosessien avaamisen sekä museologisen pohdinnan kautta. Puheenvuoroni aineistona ovat poistoprosessitapaukset Helsingin kaupunginmuseon kuvakokoelmista.


Helsingin kaupungin museon valokuvakokoelmat muutettiin uusin säilytystiloihin keväällä 2016. Negatiivien muuttopakkaamisen yhteydessä havaitsimme, että osassa valokuvakokoelmia oli suuria määriä selluloosa-asetaattinegatiiveja, jotka olivat vaurioituneet etikkasyndrooman vuoksi.


Etikkasyndrooma on peruuttamaton reaktio - negatiivien tuhoutumista ei voi estää. Etikkasyndroomaiset negatiivit erittävät tuhotuessaan etikkahappokaasua, joka haisee voimakkaasti ja on myrkyllistä. Vaurioituneiden negatiivien tuhoutumista voidaan hidastaa, mutta vauriot ovat pysyviä. Etikkasyndrooman edetessä negatiivien filmipohja kupruilee ja vääntyy. Negatiiveihin muodostuu myös kiteitä sekä kanavia gelatiinin ja filmipohjan väliin. Lopulta negatiivien kuvainformaatio katoaa kokonaan, eikä niistä voi saada positiivikuvaa digitoimallakaan.


Helsinkiläisen 1950-luvun valokuvauksen historian keskiöön kuuluneiden Fred Runebergin, Valokuvaamo Kienasen ja Monifoto Oy:n negatiivien poistotarve sai minut pohtimaan syvemmin tuhoutuvien negatiivikokoelmien poistoon liittyviä museologisia näkökulmia. Tuhoutuvien negatiivien kautta paneuduin teoskynnyksenkin ylittävien valokuvien poistoon liittyviin eettisiin kysymyksiin. Oman vaikeutensa poistoprosessiin toivat mm. työturvallisuuden riskit, muuttotilanne sekä konservoinnin ja pelastusdigitoinnin resursoinnin ongelmat. Poistoprosessin suurimpana haasteena pidän lopullisimpaan poistotapaan, tuhoamiseen, liittyvää vastuunoton taakkaa.


FM Satu Savia on taidehistorioitsija ja Helsingin kaupunginmuseon Kulttuuriperintöyksikön kuvakokoelmatiimin tutkija. Savia vastaa tiimissä kokoelmiin liittämisestä (valokuva- ja taidekokoelma), poistamisesta ja digitoinnista. Viime aikoina hän on keskittynyt ennen kaikkea kokoelmiin liittämisen ja poistamisen prosesseihin sekä inventointeihin. Museotyön ohella Savia on julkaissut valokuvatutkimukseen liittyviä artikkeleita ja kirjoja.


Puheenvuoro on suomeksi. / Lecture will be held in Finnish.

⬥

Kerstin Smeds

Kerstin Smeds,professori, Umeån yliopistoTitle: The Agony of Disposal – How to Manage with Museum Collections

 ”If you don’t use the stuff and it does not serve your purpose, why do you spend money taking care of it?”

Kerstin Smeds is a historian and a professor of museology at Umeå university. Research interests and projects: The Culture of “Liquidification” and the “mumification” (mumifiering, musealisering) of the world; Exhibition theory and analysis (PhD on World Exhibitions); Current: Metamorphoses of value in Material Culture: garbage /disposals as heritage, and our denial of the future; Collections, Preservation and the Disposals’ debate; Current: Small, private and/or local museums, their idea, purpose, meaning and significance for their agents (I am planning a transnational project in the Nordic countries) Towards a new understanding of the idea of museums; Current: Museum & Place (Landscape and Memory). Studies: History, Media & Communication/information science; Philosophy, Art history. Work: originally a journalist. Then all my life research and teaching in history and museology of various themes (in Finland and Sweden). 1998-2000 leading the project “Material & Ideal” (Ting-Tid-Tanke) at the Finnish Academy. 2001-2003 Head of exhibitions at the History Museum in Stockholm. 

International: member of the board of ICOFOM, International Committee for Museology, with responsibility for publications.

Kerstin Smeds on historioitsija ja museologian professori Umeån yliopistossa. Alkuperäiseltä ammatiltaan hän on toimittaja, mutta keskittynyt historian ja museologian tutkimukseen ja opettamiseen niin Suomessa kuin Ruotsissakin. Hänen urallensa mahtuu esimerkiksi näyttelypäällikön työ Tukholman historiallisessa museossa. Kerstin Smeds on ICOFOM:n johtokunnan jäsen.

Puheenvuoro on englanniksi. / Lecture will be held in English.

⬥

Jaana Kataja, tekstiilikonservaattori, Kymenlaakson museo

Title: VARASTOSTA SÄILYTYSTILAKSI – KonMari metodillako museoiden kokoelmakaaos hallintaan?

Puheenvuorossaan Kataja käy lävitse todellisuutta, joka kohtaa museotyöntekijät useissa kokoelmaesineiden säilytystiloissa; kaaos, epäjärjestys, epäasialliset tilat ja resurssien sekä ammattitaidon puute uhkaavat tuhota museoiden kokoelmia. Yksinkertaisilla menetelmillä tilat ja esineet saataisiin kuntoon, jossa esineet ja niiden arvot säilyisivät jälkipolville, eikä poistoja jouduttaisi tekemään sen takia, että esineet ovat tuhoutuneet asianmukaisen hoidon ja säilyttämisen puuttumisen takia. Olisiko siis KonMari-menetelmässä pelastuksen siemen? Menetelmässähän pyritään siihen, että esineet joita omistamme tuottavat iloa ja niillä on merkitys käyttäjälleen. Aivan kuten museoesineet. Katajan esityksessä tuodaan esille eri tapoja kokoelmakaaoksen selättämiseen, jotta esineet saavat museoissa arvoisensa kohtelun.


Jaana Kataja on vasta valmistunut museologian maisteri, jonka maisterintutkielmassa selvitettiin maakuntamuseoiden kokoelmien säilytystiloja ja säilyttämisen resursseja. Konservaattorina Kataja toimii Kotkassa Kymenlaakson museossa, jossa arjen työ pyörii säilytystilojen ylläpidon ja kokoelmien hoidon lisäksi museoesineiden kontekstitietojen ja säilyttämispäätösten ympärillä. Keväällä 2016 Kataja laati selvityksen Kaakkois-Suomen museoiden säilytystilojen kunnosta ja kokoelmien säilyttämiseen käytettävistä resursseista. Selvityksellä haettiin perusteita tarpeelle perustaa alueelle maakuntamuseoiden vetämä alueellinen kokoelmakeskus.


Puheenvuoro on suomeksi. / Lecture will be held in Finnish.

⬥

Linda Raitosalo, Vastaava taidekonservaattori, Tampereen taidemuseo

Title: Normaalitapaus? Pohdintaa materiaalin merkityksestä ja korvattavuudesta nykytaiteessa

Puheenvuorossa paneudutaan Tampereen kaupungin kokoelmaan vuonna 2000 hankitun Pekka Syrjälän Normaali-nimisen veistoksen ongelmiin ja konservointiin, ja sitä kautta yleisemmin nykytaiteessa käytettyjen herkkien materiaalien problematiikkaan. Tapaustutkimuksen veistos koostuu "normaali"-sanan muotoon valetusta epoksihartsista ja lasikuidusta, joka on päällystetty meikkivoiteella ja puuterilla. Pintaa suojaavia tai sitovia materiaaleja ei ole käytetty.


Teos oli yhtäjaksoisesti noin 14 vuotta esillä, ja sinä aikana sen herkkään pintaan kehittyi osittain käsittelystä ja osittain meikkivoiteen kemiallisesta hajoamisesta syntyneitä erittäin näkyviä vaurioita. Muutokset aiemmin tasaisessa pinnassa aiheutti sen, että teoksen verbaalisesta kielestä muodostuvan aineettoman käsitteen, fyysisen muodon ja konkreettisen materiaalin vuoropuhelu oli hajonnut. Tämä teki sekä museon henkilökunnan että taiteilijan omasta mielestä teoksesta esityskelvottoman.

Konservointikertomuksen yhteydessä pohditaan materiaalin merkitystä teoksen idean muodostumisessa, sekä sen autenttisuuteen, alkuperäisyyteen ja korvattavuuteen liittyviä valintoja. Materiaalin hauraus tuo eteen myös kysymyksen tulevaisuudesta. On todennäköistä, että samat ongelmat tulevat toistumaan teoksessa ennen pitkää, mutta on vielä epäselvää kuinka lyhyellä aikavälillä. Onko teoksen konservointi esimerkiksi kymmenen vuoden välein vain resursointikysymys? Kuinka kauan tulevaisuuteen tätä toimintaa voi ja kannattaa jatkaa? Ja missä vaiheessa siitä tulee nykytaiteen kohdalla enemmän normaali kuin epänormaali tapaus

Puheenvuoro on suomeksi. / Lecture will be held in Finnish.

⬥

Kristiina Huttunen, projektikoordinaattori, Forssan museo / Tako / Kulttuuriperinnön pelastuksen ABC

Title: ”Uhkana kadotus, pelastajana museo – mutta millä ehdoin?”

Kun paikkakunnan identiteetille tai tietylle toiminta-alalle tärkeä yritys lopettaa toimintansa tai sen toiminta kokee muuten merkittäviä muutoksia, museoissa valpastutaan. Hidas tiedonkulku ja muutoksen nopeus saattaa aikaansaada sen, että tärkeää kulttuuriperintöä päätyy roskalavoille museokokoelmien sijaan. Toisaalta museot saattavat päätyä tilanteisiin, jossa kokoelmiin on tarjolla suuri ja seulomaton aineistomäärä – jonka käsittelyyn resursseja ei ole. Tähän pureutuu museoiden Tako-tallennusyhteistyöverkoston yhteishanke Kulttuuriperinnön pelastuksen ABC. Esityksessä tuodaan esiin hankkeessa kerättyjä, museoiden käytännöistä nousevia vinkkejä pelastusdokumentoinnin parhaiksi käytännöiksi – ja mietitään myös sitä, kenen vastuulla yritysten ja organisaatioiden toiminnan dokumentointi on, ja voisiko vastuuta jakaa.


Kristiina Huttunen työskentelee projektikoordinaattorina Forssan museon hallinnoimassa usean museon yhteishankkeessa Kulttuuriperinnön pelastuksen ABC. Aikaisemmin Kristiina on kehittänyt ja koordinoinut Forssan museon kokoelmatyöhön suuntautuvaa vapaaehtoistyötä, ollut tekemässä laaja-alaista museopedagogisia sisältöjä sisältänyttä perusnäyttelyuudistusta, kirjoittanut lehtijuttuja, artikkeleita ja selvitystöitä sekä opettanut ja ohjannut. Kristiina on FM Jyväskylän yliopistosta, pääaineena taidehistoria.


Puheenvuoro on suomeksi. / Lecture will be held in Finnish.